Asiaa asian vierestä

Ensimmäinen istuntoviikko on takana ja mieli hieman sekava.

Ennakoin jo ensimmäisen istuntopäivän jälkeen, että tästä tulee sosiaalisesti raskas viikko. Paljon uusia ihmisiä, uusia käytänteitä ja toimintatapoja, uusia asioita sekä paljon tekstiä ja ajatuksia pureskeltavaksi. Näin juuri kävikin. Istuntosalissa on paljon viisautta. Ihmisiä elämän eri alueilta. Toki pappeja ja piispoja, kun heitä sinne virkansa ja kiintiöidensä kautta kuuluu, mutta meitä maallikoita politiikan alueelta, toimittajia, opettajia, lääkäreitä, kirjallisuuden ja musiikin ammattilaisia sekä paljon niitä, joihin en vielä päässyt tutustumaan kunnolla.

Alkuviikon asioina oli kirkolliskokouksen järjestäytymistä, johon kuului mm. valitsijamiesten vaalia, kirkolliskokouksen varapuheenjohtajien vaalia, valiokuntien kokoonpanojen muodostumista, valiokuntien puheenjohtajien valintaa ym. Ulkona paistoi aurinko, mustarastaat lauloivat, valkovuokot kukkivat ja me kuljettiin istuntosalia ympäri toimitellen vaalilippuja uurnalle J. Minut nimitettiin yleisvaliokuntaan, joka vanhempien edustajien mukaan tunnetaan myös nimellä ”giljotiinivaliokunta”.  Nimitys tulee siitä, että yleisvaliokuntaan lähetetään usein sellaiset aloitteet käsittelyyn, jotka eivät kuulu muiden valiokuntien tehtäväalueeseen. Yleisvaliokunta kai sitten usein torppaa ja katkaisee aloitteiden etenemistä laatien mietinnön ja esittäen ”jätetään raukeamaan”. Jo ensimmäinen viikko osoitti, että yleisvaliokunta saa käsiteltäväkseen monipuolisesti ja laaja-alaisesti kirkon toimintaan liittyviä aloitteita. Laadimme mietinnön aloitteen pohjalta, jossa esitettiin seurakuntavaalien siirtämistä pois isänpäiväviikonlopulta. Tätä on kuulemma jo usein aiemminkin aloitteissa ehdotettu. Valiokunnassa asiaa pohdimme monilta eri näkökulmilta ja kuulimme mm. kirkkoneuvos Pihlajaa asian lainopillisista näkökulmista. Yksimielisesti päädyimme esittämään pontta (se tarkoittaa päätösesitystä) asian lähettämisestä valmisteltavaksi Kirkkohallitukselle aloitteen mukaisesti. Muitakin seurakuntavaaleihin liittyviä aloitteita saimme käsiteltäväksi ja niiden parissa työskentelemme jatkossa.

Torstai toi tullessaan mielenkiintoisen keskustelun istuntosalissa. Lähetekeskusteluun tuli edustaja-aloite, jossa pyydettiin tekemään selvitystä kirkon mahdollisuudesta luopua oikeudesta vihkiä avioliittoon. Puhemiesneuvosto esitti asian lähettämistä yleisvaliokunnan käsiteltäväksi. Aloitteesta kehkeytyi 60 puheenvuoroa vaatinut matinea, jossa keskusteltiin kyllä ihan asiasta, mutta mielestäni täysin väärässä asiayhteydessä. On kuulemma äärimmäisen poikkeuksellista, että lähetekeskustelun yhteydessä esitetään jokin aloite raukeamaan, vaan yleensä se lähetetään valiokunnan pohdittavaksi, joka sitten tekee asian tiimoilta perustellun esityksen. Nyt kuitenkin salissa ehdotettiin toisaalta aloitteen hylkäämistä ja toisaalta sen lähettämistä perustevaliokuntaan yleisvaliokunnan sijaan. Ensin salissa äänestettiin tuosta hylkäämisestä. Selkeällä äänimäärällä aloite päätettiin lähettää eteenpäin käsiteltäväksi. Tämän jälkeen äänestettiin valiokunnasta. Jälleen selkeällä äänten enemmistöllä asiaa käsittelee jatkossa yleisvaliokunta. Koko tämä prosessi oli päätöksenteon kannalta turhauttava. Salissa luotiin heti kirkolliskokouskauden alkumetreillä jo sangen vahvoja jakolinjoja, joka näyttäytyi avioliittokäsityksen asussa. Kirkko ei voi panna päätään pensaaseen tasa-arvoisen avioliittolain edessä. On tehtävä ratkaisuja, jotka joka tapauksessa tulevat muuttamaan kirkkoa ja sen suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan, jonka arkkipiispa Mäkinen osuvasti kuvasi. Samalla hän kuvaili ne kolme vaihtoehtoa, joiden vaikuttavuus ja mahdolliset seuraukset on kirkon päätöksenteossa tarkkaan arvioitava, harkittava ja punnittava. Vaihtoehdot ovat 1) kirkko jatkaa entisin käytännöin suhteessa avioliittoon, 2) kirkko luopuu juridisesta vihkioikeudestaan tai 3) kirkko muuttaa toimintaansa tulevan avioliittolain mukaiseksi. Huomioitavaa on, että kaikissa tapauksissa kirkon rooli tulee muuttumaan. Millä tavoin suhteessa mihinkin, on nyt arvioitava nyt eteen tulleen ja aiemmin vireille asetetuin selvityksin.

Ennen Turkuun tuloa, joku totesi että pidä pääsi kylmänä. Asiat eivät saa mennä tunteisiin. Täytyy myöntää, että tämä oli haastavaa. Onhan monissa asioissa kyse ihmisten elämän iloista ja suruista, niistä tunteista ja tuntemuksista, jotka tekevät elämästä elämän makuista. Toivon, että tämän nelivuotiskauden aikana itse muistan mietintöjä sorvaillessa ja äänestysnappia painellessa, näiden päätösten seurauksia kantavat oikeat ihmiset.

Junassa välillä Turku-Humppila

13.5.2016

Pekka Kosonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s