Keskitettyä valtaa

Nyt on aloitettu työskentely hiippakuntavaltuustossa. Mielenkiintoinen kokemus, joskin koko hiippakuntavaltuuston merkitys on vielä kovin hahmottumaton ja jäsentymätön. Toivottavasti se ei jää ainostaan byrokraattiseksi kumileimasimeksi.

Ennen varsinaista kokousta kutsuttiin meidät edustajat pariinkin otteeseen pohtimaan ja pähkäilemään kokouksen järjestäytymiseen ja erinäisiin edustustehtäviin liittyviä valintoja. Nyt hiippakuntavaltuuston kokoonpanossa on sellainen mielenkiintoinen tianne, että hiippakunnan kaikki kuusi kirkolliskokouksen maallikkoedustajaa ovat myös hiippakuntavaltuuston valittuja jäseniä. Tämä voi helposti aiheuttaa sen, että valta ja vaikuttaminen pyrkivät keskittymään tietyille ihmisille ja toimijoille. Itse ajattelen, että on hyvä jakaa vastuuta ja vaikuttamisen paikkoja mahdollisimman laajalle joukolle ihmisiä. Tällainen vastuiden jakaminen haastaa meidät myös entistä avoimempaan vuoropuheluun toistemme kanssa.

Itse koen, että kirkolliskokousedustajana minulla on melkoisen voimakas mandaatti ja mahdollisuus toimia oman kirkollisen ”agendani” mukaisesti. Hiippakunnastamme kirkolliskokousedustaja Matti Ketonen on valittu kirkkohallituksen täysistunnon jäseneksi. Kunnioitan suuresti Matin päätöstä jättää hiippakuntavaltuuston puheenjohtajuus, jota hän edellisen nelivuotiskauden ajan toimitti, nyt näiden haasteiden ja tehtävien äärellä. Olisihan se melkoinen vallan keskittymä yhdelle miehelle. Toki uusi hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja on myös kirkolliskokousedustaja, mutta aivan ”puskista” kukaan ei tuntenut vetoa tuohon ouheenjohtajan pestiin ja aiempina vuosina mukana olleiden vaihtoehdot olivat vähissä. Onnea ja menestystä Eevi Väistölle puheenjohtajan pestiin.

Toinen merkittävä foorumi, johon valintoja hiippukuntavaltuustossa tehtiin, liittyi tuomiokapitulin maallikkojäsenen tehtävään. Onneksi siihen saatiin valittua vaalin jälkeen hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen ”sisäpiirien” ulkopuolelta edustaja, jolla on kokoemusta kirkon hallinnosta ja toiminnasta. Iloitsen Elina Siirolan valinnasta tehtävään.

Joku on tuskaillut puoliääneen, että miksi näitä valintoja ei voi sopia, vaan valinnoista joudutaan keskustelemaan ja vääntämäänkin erilaisia näkökulmia. Niin kauan, kuin meillä on käytössä järjestelmä, jossa voidaan asettaa ehdokkaita erilaisiin tehtäviin, keskustella näistä ja lopulta vaikka äänestää, en näe mitään ongelmaa asiassa. Ne, joilla on suurin luottamus, tulevat valituiksi. Toisenlaisia järestelmiä on mm. valtiotasollakin historian saatossa kokeiltu enkä ainakaan minä kaipaa näiden kokemusten mukaiseen järjestelmään. Jos pieni piiri pyrkii sopimaan asioista keskenään hyvä veli tai hyvä sisar -verkostoissa on se melkoinen irvikuva demokratiasta.

Pekka Kosonen, kirkolliskokousedustaja ja hiippakuntavaltuuston jäsen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s