Kirkollista tennistä

Olinko eilen tennismatsissa? Kirkolliskokousedustaja Simojoki kuvaili eilistä kirkolliskokouksen täysistuntoa kuin tennisottelun seuraamiseksi. Käsittelyssä oli Piispainkokouksen selonteko kirkon avioliittokäsityksestä sekä Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys uudistuvan avioliittolain vaikutuksista kirkkoon. Lisäksi kokonaisuuteen liittyi myös Kirkkohallituksen valmistelema ja kokeilema kunnioittavan keskustelun malli. Simojoen kuvaus oli osuva, joskin välillä mietin olevani jopa pöytätennisottelussa, sen verran nopeaan tahtiin tiivistetyt puheenvuorot seurasivat toistaan.

Puheenvuoroissa todettiin useaan kertaan, että kirkon avioliittokäsitys on selkeä. Mielestäni tällainen toteamus on syytä kyseenalaistaa. Jos kirkon avioliittokäsitys olisi uuden lainsäädännön voimaan astuessa selvä, ei Kirkolliskokouksen tarvitsisi tuntitolkulla käyttää puheenvuoroja asiasta. Mikäli kirkon avioliittokäsitys olisi selvä, tekisi Kirkolliskokous tarvittavat lakimuutokset kirkkolakiin ja saattaisi näin epäselvän tilanteen vakaaksi. Näin ei kuitenkaan ole mahdollista toimia, koska kirkkomme jäsenistössä ja päättäjien parissa ajatellaan avioliitosta perin erilaisin tavoin.

Piispainkokouksen selonteko sanoittaa kirkon ajattelua nyt olemassaolevasta tilanteesta käsin. Olemme kuitenkin muutoksen äärellä, johtuen mm. avioliittolain muutoksesta johtuen. Piispainkokouksen selontekoa ei voida siis pitää piispojen kannanottona tai lausuntona, jolla pultattaisiin kirkon päätöksiä tai käsityksiä eteenpäin. Olemme risteyksessä, jossa etenemissuuntia on syytä hahmottaa erityisen herkällä korvalla ja tarkkaan aistien. On hyväksyttävä se tosiasia, että kirkossamme on erilaisia näkemyksiä. Kirkolliskokouksen puheenvuoroja seuratessa tulen johtopäätökseen, että eksegeettistä tai muutoin avioliittoteologista yksimielisyyttä emme tule saavuttamaan. Voisimmeko kuitenkin päästä tästä tilanteesta eteenpäin sillä, että hyväksymme kirkon jolla on erilaisia näkemyksiä avioliitosta. Malleja on olemassa sisarkirkoissamme.

Odotan piispoilta rohkeutta, jolla he osoittaisivat johtajuutta ja sitä piispallista yhtenäisyyttä rakentavaa voimaa, jolla pääsemme vaikeassa tilanteessa eteenpäin. Muutoin vaarana voi olla, että kahden ihmisen rakkaudesta voi tulla kirkkoa lopullisesta hajalleen repivä voima.

Pekka Kosonen, Pieksämäki

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s